The present, a tense

And even if they would sit by the moonbridge
sipping an effervescenst beverage
one bubble at a time
and cars would swish across their own bridge
damp and glistening
and this moment would be
the one long and hesitantly yet purposefully
awaited one; this fortuitous event –

one of them would be suffering more than ever before
at exactly that moment,
as she would see the picture framed
and herself reminiscing about that memory,
the moonbridge, the purulent cars, the beverage
the pain experienced already then, and now.

And even if the other one would soon
feel cold, and the night
would dribble down over them
and they would feel altogether chilled,
they would have to find their way out of this moment,
it would soon be morning,
its tumult and hordes on their way to work,
the streets black with them:
the first shifts,
the second, the third

and nothing would hold

---

Preesens, eräs aikaluokka

Ja vaikka he istuisivatkin kuunsiltaa
vasten ja joisivat pirisevän juoman kupla kerrallaan
ja autot nuolisivat omalla sillallaan tietä
kimalteisina, kosteina
ja tämä hetki olisi se mihin kauan ja hortoillen
ja määrätietoisesti oli pyritty, tähän sattuman kauppaan,

niin toinen heistä kärsisi juuri sillä hetkellä enemmän kuin koskaan,
kun näkisi tämän kuvan kehyksissä
ja itsensä muistelemassa tuota muistoa, kuunsiltaa, märkiviä autoja, juomaan,
kipua, jonka jo silloin eli, ja nyt.

Toiselle heistä tulisi kuitenkin kylmä,
ennen pitkää, ja yö pisaroisi heidän ylleen,
ja heidän olonsa kävisi kokonaan viluiseksi,
ja he joutuisivat hakemaan tietään pois tästä hetkestä,
pian tulisi aamu,
kohina ja laumojen töihinmeno,
tiet mustanaan,
ensimmäiset vuorot,
toiset, ja kolmannet

eikä mikään pysyisi


From "Koko tarina," ("The Whole Story"), 2001
("Päällekkäisyyksiä," p. 11)
Translated from Finnish by Anselm Hollo.